Ju-jutsu
Ju-jutsusta ja sen historiasta

Ju-jutsun historia juontaa juurensa useamman tuhannen vuoden takaa. Tarkkaa tietoa sen synnystä ei ole. Ju-jutsun "kultainen kausi" oli feodaaliajan Japanissa 1200-1800 -luvuilla, etenkin Edo-kaudella. Silloin sillä oli useita koulukuntia, jotka testasivat ja kehittivät lajia. Ju-jutsun koulukuntien tarkoituksena ei kuitenkaan ollut vanhojen perinteiden ylläpito tai tehokkaan liikuntamuodon löytäminen, vaan ju-jutsu oli sota- ja taistelutaito. Tällöin ju-jutsulla ei vielä ollut mitään tekemistä harrastustoiminnan kanssa. Kaikki ju-jutsutekniikat testattiin todellisessa taistelussa ja jos joku tekniikka oli huono, ts. epärealistinen eikä vastannut tarkoitustaan, se jätettiin pois.

Sana "ju-jutsu" tarkoittaa kirjaimellisesti pehmeää ja joustavaa, sopeutuvaa tekniikkaa. Lisäksi se edustaa tapaa suorittaa tekniikat käyttäen omaa kehoa aseena aseettomassa taistelussa. Ju-jutsussa pyritäänkin käyttämään hyväksi vastustajan voimaa ja liikettä sekä tämän strategiaa vähintäänkin hyökkäyksen neutraloimista varten. Ju-jutsutekniikoihin kuuluu erilaisia heittoja, potkuja, lyöntejä, lukkoja, kuristuksia ja maahanvientejä. Näitä yhdistelemällä saadaan lukematon määrä eri tilanteisiin sopivia tekniikoita.

 

jujutsu3 jujutsu4

 
Hokutoryu ju-jutsu

Suomeen ju-jutsu tuli sensei Auvo Niinikedon toimesta vuonna 1977 hänen aloittaessaan opetustoiminta Helsingissä. Ju-jutsua esiteltiin Suomessa ensimmäisen kerran jo vuonna 1905, vain muutamaa vuotta myöhemmin kuin lajin Euroopan valloitus alkoi, mutta tuolloin siihen ei vielä ollut kiinnostusta. Niiniketo sai oikeuden omaan hokutoryu-tyylisuuntaan 1980-luvun lopulla. Sana "hokuto" on japania ja tarkoittaa pohjoista tähteä. Tyylisuunnan japaninkielisellä nimellä halutaan osoittaa kunnioitusta ju-jutsun syntymämaata Japania kohtaan. Nimi "pohjoinen tähti" symboloi sitä, että ju-jutsu on täällä Pohjolassa kehittynyt omaan erityiseen muotoonsa. Niinikedolle myönnettiin soken arvonimi hokutoryu ju-jutsun 30-vuotis juhlaleirillä vuonna 2007.

Suomessa hokutoryu ju-jutsu on vakiinnuttanut asemansa yhtenä suosituimmista kamppailulajeista. Seuroja, joissa harrastetaan hokutoryu ju-jutsua, löytyy jo noin 40 eri paikkakunnalta. Harrastajien joukosta löytyy niin miehiä, naisia, junioreita kuin viranomaisiakin - poliiseja, turvamiehiä ja sotilaita. Lisäksi tyylisuunta on erittäin arvostettu maailmalla, minkä ansiosta hokutoryu ju-jutsu on levinnyt myös Suomen ulkopuolelle. Hokutoryu ju-jutsussa voidaan myös kilpailla.

 
Hokotoryu ju-jutsu Jyväskylässä

Ju-jutsun harjoittelu alkoi Jyväskylässä jo vuonna 1981. Kiinnostus lajia kohtaan oli suurta, sillä heti ensimmäisellä peruskurssilla oli runsaasti osallistujia. Harrastustoiminta onkin ollut alusta lähtien hyvin aktiivista. Jyväskylään ovat mustan vyön suorittaneet Jari Willman (1989), Markku Hukka (1991), Kari Lehtonen (1997), Antti Käenmäki (2005), Marika Käenmäki (2007), Jarno Manninen (2010), Kari Huttunen (2013), Kalle Mandelin (2015), Aappo Ålander ja Mika Heinonen (2016) sekä Jari Ilmonen, Otto Rantanen, Jarkko Marjeta ja Hannu Palojärvi (2017). Myös kilpailutoimintaan on osallistuttu ahkerasti. Ju-jutsukilpailuissa 1990-luvulla menestyivät erityisesti Anu Rimpinen, Jukka Laurio, Heikki Härö ja Jukka Kyllönen. Lisäksi vuosituhannen vaihteessa Aki Torikka menestyi hyvin lukkopaini- ja vapaaottelukisoissa. Vuonna 2011 Matti Hietaharju ja Kalle Mandelin voittivat hopeaa ju-jutsun SM-kisoissa. Hietaharju on jatkanut ottelu-uraansa hienosti ja voittanut SM-kultaa vuonna 2012 ja SM-pronssia 2013.

Jyväskylässä hokutoryu ju-jutsun pääohjaajana on toiminut vuodesta 2001 lähtien sensei Antti Käenmäki. Muina ohjaajina toimivat seuran ylemmät vyöt. Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi keväällä 2018 sensei Antti Käenmäelle Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomitalin kultaisin ristein. Liikunnan ja urheilun ansiomerkkejä myönnetään suomalaisen liikuntakulttuurin ja urheilun parissa ansioituneille henkilöille. Viikottaisten harjoitusten lisäksi seuramme on osallistunut aktiivisti valtakunnallisille leireille, joita järjestetään neljästi vuodessa. Vuoden aikana järjestetään myös omia leirejä, joiden kouluttajat ovat valtakunnallisia huippuja. Peruskursseja pidetään kahdesti vuodessa ja erilaisia itsepuolustuskursseja on järjestetty pyydettäessä. Näytöksiä on pidetty ahkerasti messuilla, gaaloissa, erilaisissa tapahtumissa ja yökerhoissa.

 
Harjoittelusta

Perustekniikoita ovat lyönnit ja potkut, heitot, lukot ja kuristukset sekä erilaiset vapautumis- ja kuljetustekniikat. Näiden lisäksi tärkeänä osana harjoitteluun kuuluu ylemmissä vyöasteissa ottelut sekä sovelletut kamppailuharjoitteet niin aseetonta kuin aseellista vastustajaa vastaan. Hokutoryu ju-jutsussa harjoitellaan myös voimankäyttötekniikoita. Harjoituksissa tehdään tekniikkaharjoitusten lisäksi lihaskunto-, koordinaatio- ja kehonhallintaharjoitteita. Harjoittelu tapahtuu pääasiassa pareittain. Erityisesti harjoittelussa painotetaan ympäristön hallintaa sekä tilanteeseen sopivien tekniikoiden käyttöä. Peruskurssilla keskitytään itsepuolustustekniikoihin ja liikunnallisiin valmiuksiin, jotka luovat pohjan vaativampien tekniikoiden harjoitteluun myöhemmin. Esittelyvideo antaa hokutoryu ju-jutsusta hyvän kuvan.

 

jujutsu1 jujutsu2

 
Etiketti

Hokutoryu ju-jutsussa kiinnitetään erityistä huomiota etiketin eli käyttäytymissääntöjen noudattamiseen. Sääntöjen tarkoituksena on tehdä harjoittelusta mahdollisimman turvallista sekä opettaa harjoittelijaa tuntemaan kunnioitusta ohjaajaa, harjoituskumppania ja lajia kohtaan. Kurin merkitys kamppailijalle on tärkeä. Peruskurssin jälkeen ju-jutsukan tulee hallita etiketti.

 
Vyöjärjestelmä

Hokutoryu ju-jutsussa on muiden budolajien tapaan käytössä vyöjärjestelmä. Alla on taulukoitu eri vyöarvot ja minivaatimukset ko. vyön saavuttamiseksi. Ylemmissä vöissä vaaditaan myös tietty määrä osallistumisia kansallisille leireille. Näiden lisäksi harjoittelijalla täytyy olla oikeanlainen asenne harjoitteluun sekä aina ohjaajan lupa osallistuakseen vyökokeeseen. Ylempien vyöasteiden kokeet järjestetään kansallisilla leireillä.

 

Vyöaste

minimivaatimus vyön suorittamiseksi

keltainen     

peruskurssi

oranssi

6 kk, 40 merkintää harjoituskorttiin

vihreä

1 vuosi, 110 merkintää, 3 valtakunnallista leiriä

sininen

1 vuosi, 110 merkintää, 5 valtakunnallista leiriä

ruskea

1 vuosi, 110 merkintää, 7 valtakunnallista leiriä

musta

2,5 vuotta, kutsu kokeeseen